Tyttöjen kuulumisia

Kätlinin ja Pertan yhteiselo jatkuu, ja oikein hyvin jatkuukin. Tytöt ovat kuin paita ja peppu, usein lähekkäin ja molemmat aina siellä, missä tapahtuu.

Aluksi me omistajat hieman ihmettelimme Kätlinin vaisua käytöstä. Aina ennen niin reipas ja riehakas Kätlin alkoi olla kumman rauhallinen ja "masentuneen" oloinen. Kunnes oivalsimme, että käytös johtunee vain siitä, että Kätlinillä on nyt oma kaveri, kenen kanssa riehua ja purkaa energiaa kaikki päivät.. ja sitähän ne tekeekin. Eikai leikin jälkeen enää jaksa innostua pienistä asioista. Vaikka varmasti Kätlinille oli outoa, kun täytyy jakaa huomio toisen kanssa. Mutta, onneksi Kätlin on taas "oma itsensä", ja selvästi iloisempi leikkikaverista.

Pertta on siis tässä parin viikon aikana kotiutunut meille. Ainut, että Pertta yrittänee vielä hieman koetella emäntää, on nimittäin tässä muutaman päivän aikana pissinyt sänkyyn ja sohvalle.
Tästä huolimatta Pertta on edelleen se sama mahdoton pusukone ja assistentti, aina on pakko olla siellä missä muutkin ;) Pertasta on mukavinta häiritä isännän television katselua hyppäämällä mahan päälle pusuttelemaan, ja heitellä "yläfemmoja".

Karmen Nojaus Laivas aka Pertta

Kätlin on saanut seurakseen uuden tyttöystävän, syksyllä 2-vuotta täyttävän Pertan.

Pertta on valloittava pusukone, joka on jokaisessa menossa mukana. Hyvä jos vessaan saat mennä ilman tämän tytön valvovaa silmää.. :)
Mutta mikäs sen ihanampaa kuin jatkuva tassujen rapina perässä, mihin ikinä menetkin. Pertan kanssa pidempikin lenkkeily onnistuu, Kätlin ei pitkistä lenkeistä välitä, ja tahtoo haistella jokaisen kukkasen ja jahdata niitä perhosia. Pertta keskittyy lenkillä vain ympäröivän maailman menoon, ja kipittää reippaasti omistajan tahtiin.

Mutta kyllä Pertta on myös Kätlinille jossakin asiassa mallia näyttänyt, nimittäin imuriin suhtautumisessa. Ennen Perttaa, Kätlin tykkäsi jahdata ja purra imurin suulaketta niin, ettei imuroinnista taistelutta tullut mitään. Pertta ei ole imurista moksiskaan, ja kas kummaa, ei enää Kätlinkään. Omistaja saa siis tästä lähtien jahdata villakoiria ilman perässä roikkuvaa pullaa.

Tytöt on hyväksyneet toisensa hienosti, välillä leikitään rajustikkin, ja vähän saatetaan ärähtää, kun toinen ei jaksa enää. Yleensä leikin tahtoisi lopettaa Pertta, mutta Kätlin sinnikkäästi pitää koivista kiinni hampaillaan.. 

Mutta hienosti on tämä tyttöjen yhteinen alku mennyt, toivotaan, että menee jatkossakin!

Kevään ja kesän kuulumisia

Kätlinin talvi ja alkukevät on ollut kiireistä aikaa, niin kiireistä, ettei edes blogia ole ehditty päivittämään!

Esimmäinen talvi tälle pienelle ranskistytölle oli suurta ihmettelemisen aikaa, kylmyys ja lumi ei ollut mitenkään erityisesti mieleen. Eikä varsinkaan hienot vaatetukset, joita oli pakko kylmimpinä päivinä pitää..
onneksi talvi on kuitenkin nyt ohi, ja ilmassa on ihanan raikas kevään tuoksu, ollaanpa jo nautittukin hieman aurinkoisemmistakin päivistä Naantalin vanhassa kaupungissa.

                                                                   Onks Tarja kotona?



Kuitenkin, paras mitä tuleva kesä voi tälle neidolle tarjota, on perhoset! Nuo ihanat, takapihan pellolla liihottelevat kauniit otukset, joita on sitten niin hauskaa jahdata. Kätlin sinkoilee sinne tänne, omistajan ollessa tuhannen solmussa hihnan kanssa. Vielä tosin ei ole yhtäkään kiinni saanut, vaikka Kätlin on ilmalentojakin kiivaasti siinä samassa harjoitellut.

Kevät toi mukanaan myös Kätlinille ensimmäisen Match Shown, Turun Kupittaalla. Samaten tämä oli omistajille ensimmäinen laatuaan. Omistajien mielestä Kätlin pärjäsi hienosti, kuitenkin tuloksena oli sininen nauha. Vaan ei me tästä lannistuta, ensi kerralla uudestaan.
Neiti on tällä hetkellä myös pienoisella dieetillä, kummasti tuli kylmäksi talveksi kerättyä painoa lämmikkeeksi..

Ihanaa kesän odotusta kaikille!

"...olen suomalainen..."

Jalostustietojärjestelmä

Kätlin on nyt virallisesti rekisteröity Suomeen. Paperit saimme jokunen aika sitten, eikä rekisteröinnissä mennyt ollenkaan niin kauan, kuin aluksi luulimme.

Arkea ja edustustehtäviä

BEST IN PUPPY SHOW 2010

Kätlin aikoo Marraskuussa osallistua ensimmäiseen pentunäyttelyyn, Helsingissä 27-28.11 järjestettävään BEST IN puppy Show`hun.

Luultavasti omistajaa jännittää paljon enemmän, onhan nämä meille molemmille ensimmäiset lajiaan. Mutta ainakin saamme molemmat kokemusta tulevaisuutta varten, on enempi varmuutta sekä koiralla, että minulla.
Suunnitelmissa olisi myös osallistua Turkulaisen koirakoulun kursseille, kun siihen on mahdollisuus.

Tyttö on oppinut taas lyhyessä ajassa paljon uusia juttuja, istu-käskyn lisäksi perille on mennyt käsky "maahan" ja "vapaa". Kosketuskeppi-treenejä naksuttimen kera ollaan myös kokeiltu, tosin allekirjoittaneen täytynee tutustua aiheeseen vielä hieman paremmin, en tiedä kumpi oli enemmän hämillään, minä vai Kätlin.
Hehkutan myös Hurtta Pro- pehmustettujen Y-valjaiden nimeen. Kätlinillä oli taipumusta vetää hihnassa, ja kaulapannan kanssa. Olin kuullut, että valjaat eivät välttämättä olisi auttaneet veto-asiaan, mutta meillä ne toimi. Kätlin liikkuu ulkona selvästi tyytyväisemmin ja kävelee hienosti vierellä. Lisäksi Hurtan valjaiden istuvuus on selkeästi parempi kuin missään muissa malleissa, nämä ovat ilmeisesti muutenkin oivat valjaat ranskanbulldogeille.

Tosin Kätlin ei vieläkään mielellään kulje ulkona minkäänlainen takki, tai villapaita päällään. Muutenkin ulkoilu sateessa/tuulessa on hyvin vastenmielinen ajatus tälle tytölle..saa nähdä, mitä tuleman pitää, jos kohta tännekin alkaa sataa lunta!

                                       Tällä pariskunnalla on selkeä viha-rakkaus suhde.

Kirottu villapaita

Kuten kuvakin sen kertoo, tähän päivään mahtui paljon hyvää, mutta myös vähän epämiellyttävää puuhaa..
Kirottakoon se, joka on keksinyt syksyn ja kylmät tuulet. Ja villapaidat.

Emäntäni vieraili tänään eläinkaupassa. Osasin odotella mahdollisesti uusia leluja, ehkä muutaman uuden makoisan luunkin tulisin saamaan. Odotukseni palkittiin, ja kotona sain riepotella uutta makkara-leluani pitkin poikin olohuonetta. Olin onneni kukkuloilla, kunnes leikkini keskeytyi tutun äänen kutsuun.
Näin emäntäni kädessä jotakin pehmoista, ja yht`äkkiä se kävi suoraan päälleni. En kauaa ehtinyt ihmetellä, kun tuo kutiava ja epämukava asia oli jo ylläni. Vaikka kuinka pyörin ympyrää, kävelin seiniä pitkin ja raahasin päätäni lattiaan, se ei päästänyt minusta irti. Viimeisenä keinona kokeilin esittää kuollutta, mutta kukaan ei mennyt lankaan.

Emätäni kertoi, että minun täytyisi hieman totutella uuteen villapaitaani, koska illalla menisimme se päälläni ulos! En voinut uskoa korviani.

Illan tullen laahustin perässä vastahakoisesti kohti ulko-ovea, tuo typerä villapaita ylläni.
Astuessani kadulle, totesin mielessäni emäntäni olleen oikeassa, villapaita oli lämmin, enkä tärissyt enää niin kuin aiemmin. Mutta ei, en silti olisi todellakaan halunnut lähteä kotikulmille se päälläni.
Onneksi liikkeellä ei ollut muita, joten en nolannut itseäni koirakavereideni silmissä. Silti etenin hitaasti ja löntystellen, jotta meidän ei olisi tarvinnut ulkoilla kauaa.

Sisälle tultuamme seurasin katseellani tiiviisti, mihin tuo kirottu villapaita laitetaan. Ehkä yön tullen olisin vahingossa voinut vähän sitä retuuttaa.. Mutta villapaita pääsi ulko-eteisen naulakkoon roikkumaan, vielä liian korkealle minulta.

Nukun yöni levollisesti, kuten aina, mutta aamua odotan kauhulla, kun on uuden lenkin aika.

Elofanius Alexia Amethyst aka Kätlin

Olen Kätlin, kohta 3kk ikäinen Ranskanbulldog. Olen syntynyt Virossa 21.06.2010 ja minulla on 4 siskoa ja 3 veljeä. Viimeisien tietojeni mukaan yksi sisaruksistani on myös Suomessa, muut pääsivät ihaniin koteihin Virossa.

Äitini on kaunis Saint Minion Eloise http://register.kennelliit.ee/reg/index.php?page=dogCard&dogId=103276
Ja isäni vallan komea Epifanius http://register.kennelliit.ee/reg/index.php?page=dogCard&dogId=98133

Asun Turussa emäntäni ja isäntäni kanssa, leikkikavereina minulla on 2 kissaa, Tikru ja Fernando. Heitä on mukavaa välillä kiusata, ja hännän jahtaaminen on yksi lempileikeistäni. Harmikseni kumpikaan ei vain tunnu pitävän tästä leikistä yhtä paljon kuin minä. Joskus kissoja on kiva säikytellä ja määräillä muutamalla haukahduksella, mutta siitä ei taas pidä emäntäni. Onneksi minulla on paljon pehmoleluja ja muutama luu!

Täällä on myös 4-vuotias pikkutyttö, jonka kanssa olen selvästi samalla aaltopituudella. Hänen lelunsa ovat myös todella kiinnostavia!

Olen saanut paljon ihailevia katseita ulkoillessani, ja nautin suunnattomasti saamistani rapsutuksista ja lässytyksistä. Olen hämmentynyt, jos yksikin ihminen kävelee ohitseni koskematta, saatikka katsomatta minua! Itse haluaisin tutustua ihan kaikkiin. Muista koirista en vielä pahemmin piittaa, joskin välillä saatan sanoa muutaman kovan sanan..
Harjoittelemme kotona paljon erilaisia käskyjä, sisäsiistiksi oppimista ja hihnassa kulkemista.

Ainiin, ja pidän paljon vedestä, jos saan tutustua siihen rauhassa! Tänään emäntäni vei minut pyllypesulle ja se ei ollutkaan niin kivaa, mutta olin kaiketi kiltti tyttö, kun minua kehuttiin niin paljon.

Tässä oli minusta muutama tiedettävä asia, nyt on aika ottaa pienet torkut ennen ulkoilua ja ruoka-aikaa..

Ja niin, saatan joskus kirjoitella tänne myös Viroksi, että kasvattajani olisi helpompi lukea täältä kuulumisiani ja seurata kehitystäni.