Tyttöjen kuulumisia

Kätlinin ja Pertan yhteiselo jatkuu, ja oikein hyvin jatkuukin. Tytöt ovat kuin paita ja peppu, usein lähekkäin ja molemmat aina siellä, missä tapahtuu.

Aluksi me omistajat hieman ihmettelimme Kätlinin vaisua käytöstä. Aina ennen niin reipas ja riehakas Kätlin alkoi olla kumman rauhallinen ja "masentuneen" oloinen. Kunnes oivalsimme, että käytös johtunee vain siitä, että Kätlinillä on nyt oma kaveri, kenen kanssa riehua ja purkaa energiaa kaikki päivät.. ja sitähän ne tekeekin. Eikai leikin jälkeen enää jaksa innostua pienistä asioista. Vaikka varmasti Kätlinille oli outoa, kun täytyy jakaa huomio toisen kanssa. Mutta, onneksi Kätlin on taas "oma itsensä", ja selvästi iloisempi leikkikaverista.

Pertta on siis tässä parin viikon aikana kotiutunut meille. Ainut, että Pertta yrittänee vielä hieman koetella emäntää, on nimittäin tässä muutaman päivän aikana pissinyt sänkyyn ja sohvalle.
Tästä huolimatta Pertta on edelleen se sama mahdoton pusukone ja assistentti, aina on pakko olla siellä missä muutkin ;) Pertasta on mukavinta häiritä isännän television katselua hyppäämällä mahan päälle pusuttelemaan, ja heitellä "yläfemmoja".

Karmen Nojaus Laivas aka Pertta

Kätlin on saanut seurakseen uuden tyttöystävän, syksyllä 2-vuotta täyttävän Pertan.

Pertta on valloittava pusukone, joka on jokaisessa menossa mukana. Hyvä jos vessaan saat mennä ilman tämän tytön valvovaa silmää.. :)
Mutta mikäs sen ihanampaa kuin jatkuva tassujen rapina perässä, mihin ikinä menetkin. Pertan kanssa pidempikin lenkkeily onnistuu, Kätlin ei pitkistä lenkeistä välitä, ja tahtoo haistella jokaisen kukkasen ja jahdata niitä perhosia. Pertta keskittyy lenkillä vain ympäröivän maailman menoon, ja kipittää reippaasti omistajan tahtiin.

Mutta kyllä Pertta on myös Kätlinille jossakin asiassa mallia näyttänyt, nimittäin imuriin suhtautumisessa. Ennen Perttaa, Kätlin tykkäsi jahdata ja purra imurin suulaketta niin, ettei imuroinnista taistelutta tullut mitään. Pertta ei ole imurista moksiskaan, ja kas kummaa, ei enää Kätlinkään. Omistaja saa siis tästä lähtien jahdata villakoiria ilman perässä roikkuvaa pullaa.

Tytöt on hyväksyneet toisensa hienosti, välillä leikitään rajustikkin, ja vähän saatetaan ärähtää, kun toinen ei jaksa enää. Yleensä leikin tahtoisi lopettaa Pertta, mutta Kätlin sinnikkäästi pitää koivista kiinni hampaillaan.. 

Mutta hienosti on tämä tyttöjen yhteinen alku mennyt, toivotaan, että menee jatkossakin!

Kevään ja kesän kuulumisia

Kätlinin talvi ja alkukevät on ollut kiireistä aikaa, niin kiireistä, ettei edes blogia ole ehditty päivittämään!

Esimmäinen talvi tälle pienelle ranskistytölle oli suurta ihmettelemisen aikaa, kylmyys ja lumi ei ollut mitenkään erityisesti mieleen. Eikä varsinkaan hienot vaatetukset, joita oli pakko kylmimpinä päivinä pitää..
onneksi talvi on kuitenkin nyt ohi, ja ilmassa on ihanan raikas kevään tuoksu, ollaanpa jo nautittukin hieman aurinkoisemmistakin päivistä Naantalin vanhassa kaupungissa.

                                                                   Onks Tarja kotona?



Kuitenkin, paras mitä tuleva kesä voi tälle neidolle tarjota, on perhoset! Nuo ihanat, takapihan pellolla liihottelevat kauniit otukset, joita on sitten niin hauskaa jahdata. Kätlin sinkoilee sinne tänne, omistajan ollessa tuhannen solmussa hihnan kanssa. Vielä tosin ei ole yhtäkään kiinni saanut, vaikka Kätlin on ilmalentojakin kiivaasti siinä samassa harjoitellut.

Kevät toi mukanaan myös Kätlinille ensimmäisen Match Shown, Turun Kupittaalla. Samaten tämä oli omistajille ensimmäinen laatuaan. Omistajien mielestä Kätlin pärjäsi hienosti, kuitenkin tuloksena oli sininen nauha. Vaan ei me tästä lannistuta, ensi kerralla uudestaan.
Neiti on tällä hetkellä myös pienoisella dieetillä, kummasti tuli kylmäksi talveksi kerättyä painoa lämmikkeeksi..

Ihanaa kesän odotusta kaikille!